keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Hupsheijjaa...

Blogi on ollut näköjään saamattomuudesta johtuen aika pitkään kuolleena. Mies sen takana ei niinkään. En muista milloin viimeksi tänne olen jotain tarinoinut, mutta nyt ajattelin jotain ajatuksia rustata. Syitä tähän on aika monia ja suurin niistä ajanpuute. Koulu, työ, harrastukset, perhe... Kirjoittaminen olisi vaatinut oman aikansa ja, kun en ajatuksen kanssa saa kirjoitettua niin kirjoittaminen sitten jää.

Viimeisen vuoden aikana on tapahtunut aika paljon. Hyvää ja ikäviäkin asioita, mutta kaikki kuuluu elämään väistämättä. Kaikesta myllerryksestä on kuitenkin selvitty ja suurimpana syynä jaksamiseen on varmasti liikunta. Liikuntaa on tullut harrastettua viikottain todella paljon ja viime syksynä kesälomilta opintojen pariin palatessa alkoi todellinen shokkihoito. Koulussa kolmen päivän aikana liikuntaa kertyi yhteensä 18 tuntia!!! Tämä siis aikavälillä torstai - lauantai, kun meillä oli lähiopetusta. Hieman oli ukon kroppa tyhjänä sen rupeaman jälkeen viikon verran. Lajeina meillä oli pallopelejä, luistelua ja yleisurheilua.

Tuo 2kk ajanjakso opetti kyllä todella hyvin palautumisen merkityksen ja harjoittelun jaksottamisen merkityksen minulle. Tuollaisen 3 päivässä 18h liikuntaa, eikä mitään keveintä liikuntaa tuo luistelu, sisältävä rupeama veti miehen sen verran veltoksi, että seuraava viikko meni täysin palautuessa eikä mitään kovin aktiivista treeniä kannattanut edes miettiä. Lähinnä palauttelua. Kaikesta voi ottaa opiksi jos vain haluaa.

Noh tuosta jaksosta oli positiivista kuitenkin se, että sieltä löytyi itselleni uusi harrastus. Nimittäin junnuvuosina pelattuani jääkiekkoa ja nyt luistelutatiojen verestämisen yhteydessä mieleeni pomppasi pitkään hautunut ajatus hakeutua jääkiekkotuomarin kurssille. No senhän minä sitten tein pidempiä enää miettimättä ja kuin tilauksesta yhden lähijaksoa seuraavana maanantaina oli Oulun jääkiekkotuomarikerho järjestämässä tuomarikurssia. Ei muuta kuin sinne!

No meinasihan se tuomarin ura tyssätä heti alkuunsa, kun se minun takaperin luistelutaito oli umpiruosteessa... Voi sanoa, että eihän sitä ollut alkuunkaan... Rimaa hipoen kuitenkin pääsin testin läpi ja siinä tilanteessa päätin, että tämä on se juttu mitä alan harjoittelemaan ihan tosissaan! Ja sen myös tein. Talven aikana aina, kun vain oli tilaisuus vedin luistimet jalkaan ja lähdin luistelemaan - takaperin. Tuomareiden luistelu, kun on pääasiassa takaperin luistelua kentällä, jotta tilanteet näkee - jos näkee sittenkään. Yleisön ja valmentajien mielestä tuomari harvemmin näkee tilanteita oikein, mutta se on sitten eri tarina se mistä vois joskus jotain kirjoittaa.

Mutta jokatapauksessa, talvi on mennyt jääkiekkotuomarin tehtäviä hoitaessa E- ja D- junioreiden peleissä. Pari C-junoreiden peliäkin tuli tuomaroitua Kajaanissa kouluviikonloppuina ja kyllä sen ikäisten pelissä vauhtia alkoi olla ihan reippaasti ei kuitenkaan ongelmia pysyä pelissä mukana. Jos minulta olisi kysytty heti tuomarin luistelutestin jälkeen mielipidettä lähteä C-junnujen peliä tuomitsemaan niin olisin saattanut tuumata, että ehkä parin vuoden kuluttua ;) Oma päämäärätietoinen asennoituminen tuomarin tehtäviin ja harjoitteluun, kuten URHEILIJA mahdollisti kuitenkin sen, että C-junnujen peli oli mahdollista tuomaroida loppukaudesta. Työnteko kannattaa aina.

Se hyöty tuosta tuomarin tehtävien hoitamisesta on myös ollut, että kunto on noussut aivan huimasti yhden talven aikana. Kävin lokakuussa 2014 tekemässä polkupyöräergometrillä tehtävän kuntotestin. Testi poljettiin uupumukseen saakka. Tulos, oli, että kuntoni on keskitason ja hyvän rajalla. Keskitason puolella kuitenkin. Maksimaalinen hapenottokyky Vo2Max oli 42ml/kg/min. En voinut sulattaa sitä, että kuntoni oli vain keskitasoa. Sen on pakko olla parempi! Jos ei nyt niin puolenvuoden kuluttua! Noh sen päätöksen pidin. Nyt toukokuussa 2015 kävin tekemässä saman testin uudestaan ja tulos oli parantunut roimasti. Nyt tulos oli reilusti hyvän puolella ja lukemina 48,6ml/kg/min. 

Tavoitteeni on tällä hetkellä omalla harjoittelullani pyrkiä vielä parantamaan tuota Vo2Max arvoa ja sitä kautta tuomarin tehtävien hoitaminen on "helpompaa", kun fyysinen kunto ei rajoita tekemistä ja keskittymistä. Katsotaan mihin asti äijä saa tuloksen vedettyä, kova treenikausi on parhaillaan päällä :)





keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Istumista ja tulevaisuuteen kurkistusta

Oletko koskaan tullut ajatelleeksi kuinka monta tuntia päivässä käytät istumiseen? Istutpa sitten työssä, bussissa, autossa, polkupyörän selässä, television ääressä etc etc... Tämän päivän ihminen käyttää istumiseen aika suuren osan siitä ajasta minkä hän on hereillä. Luin vastikään kirjan "Luomuliikunnan vallankumous". Vaikka olen täällä blogissakin nykyajan ihmisten liikkumattomuudesta avautunut, tässä kirjassa tuotiin virallisia tutkimustuloksia esille juurikin liikkumattomuuteen ja nykyajan perisyntiin ISTUMISEEN liittyen.

Istuminen itsessään on oikein mukavaa ja rentouttavaa eikö? Mutta entäpä sitten, kun istut päivässä yli 7 tuntia ja et harrasta liikuntaa? Mitä riskejä se tuo tullessaan. Kirjassa oli esitetty erittäin havainnollistava diagrammi siitä mitä pitkään istuminen ja liikkumattomuus versus vähän istumista ja vähän tai ei juuri ollenkaan liikkumista tekee riskille kuolla sydän ja verisuoniperäiseen vaivaan. TODELLA yllättävä tulos. Jos liikut yli 7 tuntia viikossa ja istut päivässä yli 7 tuntia tai jos et liiku juuri lainkaan, mutta istut päivittäin korkeintaan 1 tunnin on riskisi kuolla sydän ja verisuoniperäiseen tautiin YHTÄ SUURI! Kuulostaa todella hullulta, mutta näin kirjassa kovasti väitettiin. Olenhan miekin tiennyt, että sitting is killing me!!! ja sen takia tavoitteena olisi päästä johonkin sellaiseen liikunnan alan työhön, että ei tarvitsisi ainakaan sitä 8 tuntia päivässä istua paikallaan. Koska se ei todellakaan tee hyvää ihmiselle.

Istuminen hidastaa aineenvaihduntasi ja sydämen syke on lepotasolla hyvin pitkälti. Tein viimeviikolla sykemittarilla testin kulutuksesta ja syketasoista 11 tunnin ajalta. Aamulla laitoin sykemittarin käyntiin töihin lähtiessä ja sammutin illalla kotona. Mitään suurempaa aktiviteettia en harrastanut päivän aikana. Istuin töissä koneella ja tein muutamat ojentajajumpat tuolin käsitukien avulla. Linkki "harjoitukseen"


11 tunnin ajalta sykärin mukaan kulutus istumisella ja minimissään olleella liikunnalla oli pyöreästi 1600 kcal. Jos minun tilalla olisi 165cm nainen, kulutus olisi vieläkin vähemmän. Miettiipä tuosta sitten, että mitä voi päivässä syödä, jotta annettu energia vastaa kulutuksesta? Miten päivän aikana voi tuota kulutusta sitten lisätä ilman erikoisempaa tekemistä? No mielestäni todella mahtava juttu olisi esimerkiksi jumppapallot istuimiksi mukavien toimistotuolien tilalle! Jumppapallot istuimina on mahdollistettu Oulunseudulla ainakin Virpiniemen urheiluopistolla ja Oulussa jokin koulu minkä nimeä en nyt muista. Mutta jokatapauksessa aivan mahtavaa, että oppilaita aktivoidaan tunnilla. Jumppapallon päällä lihakset joutuu tekemään töitä eikä ryhtikään pääse lösähtämään niin helposti kuin kävisi normaalissa toimistotuolissa. Itse olen kovasti miettinyt, että tekisin täällä koululla (Haukiputaan ammattikoulu) aloitteen, että ainakin työntekijöille tulisi toimistoihin mahdolliseksi käyttää jumppapalloja istuimina. Olkootki se vaikka minun viimeinen teko tässä työyhteisössä, mutta jotain olisin saanut aikaan ainakin täällä muutakin kuin kirjaston pystyssä pitäminen ;) Työt minulla täällä päättyy siis 18.6. ja sen jälkeen pitää alkaa miettimään uusia haasteita!

Mnojoo tuo oli tuollaista terveyshuttua taas :D Mutta jos jotakuta sattuu kiinnostamaan tämän hetken suurin yhteiskunnallinen ongelma istuminen niin suosittelen ottamaan käteen kirjan "Luomuliikunnan vallankumous".

Mitä omalle liikunnalleni kuuluu? Viimeviikko meni hiukan hiljaisemmissa merkeissä sen ollessa hiihtolomaviikko. Itsehän olin töissä. Vaimon kanssa yhtenä päivänä sulkapalloa ja muuten liikuntaa ei sitten ollutkaan. Tämän viikon maanantaina alkoi olla hirvittävät vieroitusoireet hiphop tunnilta ja onneksi niitä viekkareita pääsikin hoitamaan maanantai-iltana :) Ja olihan se siistiä taas! Ei siitä pääse yli eikä ympäri. Viikonloppuna suunnittelin käyväni hiihtämässä, mutta hiihtokelit taitaa olla tältä talvelta hyvin pitkälti finiitto, jos ei sitten lähde lappiin. Tällä hetkellä tuo lappiin lähteminen ei kuitenkaan ole mahdollista ajallisesti eikä taloudellisestikaan... Kurjaa sinällään, mutta pitää tyytyä lenkkeilyyn.

Maraton projektikin on kokenut pienen takapakin, kun samana päivänä pitäisi olla vielä koulunpenkillä... Ja todennäköisesti samalle päivälle on vielä laitettu jokin tentti, että ei varmaan voi olla pois. No varmaan sen kuulee tuossa jossakin vaiheessa toukokuuta mikä tilanne on. Toki onhan niitä muitakin maratoneja tarjolla kuin Tervamaraton. Tapahtumana tuo vaan olisi ollut iso ja ensikertalaisille suositellaan osallistumista nimenomaan isoon tapahtumaan missä varmasti huolto on järjestetty hyvin jo järjestäjien puoleltakin, että omaa huoltoa ei tarvitse välttämättä reitin varrelle alkaa järjestämään amatöörillä :) Katsotaan ja seurataan tilannetta. Tavoite edelleen kuitenkin on, että ensi kesänä juoksee sen puolikkaan maratoonin.

Huomenna taas Kajaaniin opiskelujen pariin. Pitkästä aikaa. Viimeksi olin Kajaanissa, jos en aivan väärin muista, kuukausi sitten... Jos ei jopa hiukan kauemminkin...

Cheers!
Askoppi

 



keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Diettaaminen ja sen terveellisyys

Heipähei. Melkein kaksi viikkoa on mennyt ilman kirjoittelua, mutta kirjoittamisen aika on mennyt koulutehtävien rustailuun. Viimeviikolla jo aloitin tämän kirjoittamisen, mutta en päässyt loppuun asti. Jatketaan tästä :)

Pidin koulussa tuntia ravitsemuksesta ja syömishäiriöistä

perättäisinä päivinä ja aloin miettimään diettaamisen terveellisyyttä. Diettien terveellisyydestä on kirjoiteltu paljonkin ja siitä miten dietin jälkeen elämää jatketaan. Olen itsekin tästä kirjoitellut jossain sivulauseessa.


Anyway katsoimme oppilaiden kanssa dokumentin ranskalaisesta nuoresta naisesta joka sairasti anoreksiaa ja bulimiaa. Naisen päivä koostui kauppareissusta, ahmimisesta ja oksentamisesta. Oikeasti tuota katsoessa mietti, että miten ihminen voi päätyä tuollaiseen tilanteeseen. Mikä tuon aiheuttaa, koska anoreksia on oikeasti todella vakava henkinen sairaus. Naisen pakkomielteenä oli jatkuva painon pudotus. Jos vaaka näytti, että paino oli noussut 100g edellisestä päivästä, oli punnituksen päälle ryhdyttävä jumppaamaan, jotta noussut 100g saatiin kulutettua pois. Niin ja se ruokavalio. Hän söi pelkästään keksejä, keksejä, keksejä ja keksejä. Kaikki keksit huuhdottiin alas colajuomalla.

Nainen eli jatkuvalla dietillä.

Tämän videon aikana aloin miettimään, että kuinka suuret riskit nuorilla, miehillä tai naisilla, on sairastua anoreksiaan tai johonkin muuhun henkiseen sairauteen tämänhetken fitness buumin takia? Netissä on useita diettejä tarjolla pelkällä maksa ja saa ohjeet periaatteella. Kuinka moni näistä palvelun tarjoajista pitää myös huolen, että henkilö dietin jälkeen muuttaa ruokavaliosta saatavan kalorimäärän normaalille tasolle. Jos kalorimäärää ei normalisoida painohan jatkaa putoamistaan ja elimistö ei varmasti voi hyvin siinä tilanteessa. Ei siitä huolehdita vaan jatko-ohjeistahan pitää tietysti maksaa...

Jokapaikassa ja varsinkin diettien yhteydessä ja televisio-ohjelmissa puhutaan pudotetuista painokiloista ja ihmisen ULKONÄÖN kohenemisesta. Voi jumankauta sanon minä! Mielestäni tärkeintä liikunnassa ja ravitsemuksen muuttamisessa terveellisemmäksi on ihmisen terveyden kohentaminen. Miksi ohjelmissa ei mitata vaikka rasvaprosenttia? Tai kuvataan tilanne missä henkilöltä otetaan lähtötilanteessa täydellinen verenkuva ja seurataan puolen vuoden ajan miten ruokavalion muuttaminen ja liikunnan lisääminen pudottaa henkilön riskejä sairastua esimerkiksi sokeritautiin tai sydän/verisuonisairauksiin. Mutta ei eihän sitä voi tehdä, kun se on mummojen ja pappojen hommaa sellanen! Se ei myy yhtään mitään. Toisin sanoen se ei ole mediaseksikästä ollenkaan! Kaikki tahtovat nähdä kuinka henkilö ruoskitaan salilla itkemään ja tämän kaiken jälkeen henkilön paino on pudonnut 100 kilosta 60 kiloon. Vai kuinka? Vaikka itsekin olen seurannut painoni kehittymistä 1-3 kertaa viikossa aamupunnituksella, olen alkanut pohtia tuon punnituksen järjellisyyttä. Muut terveydelliset seikat kun ovat paljon tärkeämpiä kuin numero vaa'an näytössä.

Hirvittävää paatosta. Noh tässä sivukorvalla kuulokkeista kuuntelin erästä nimeltämainitsematonta diettiohjelmaa ja aloin näkemään hieman punaista... Olisi kiva nähdä vaikka kahden vuoden päästä missä tilassa nämä ohjelmassa olleet painonpudottajat ovat sillähetkellä. Kuinka moni on oikeasti saanut elämäntavat kohdilleen ja terveellinen elämä on jatkunut?

Tällaisia ajatuksia tänään... :)

Kesä on tulossa joten ei vaivuta synkkyyteen! :)

Cheers,
Asko!

tiistai 11. helmikuuta 2014

Aerobisita treeniä ja olympialaisia

Helou helou!

Viikonloppu oli ja meni ja perjantaina alkoi olympiakisat Sotshissa Venäjällä. Nyt on siis erinomainen aika harrastaa penkkiurheilua ja näiden kisojen aikana yleverollekin saa oikeasti vastinetta, kun lähetyksiä voi seurata netissä livenä ja nauhoitettuna sekä nettilähetysten lisäksi ylen kaikilta TV-kanavilta. Penkkiurheilijan unelma siis! :) Onhan tuota itsekin tullut seurattua aika aktiivisesti kisoja pitkästä aikaa. Liekö tämä oma liikunta-aktivoituminen syypäänä siihen, että kiinnostaa myös seurata urheilua? Mahdollisesti.
 


Vaikka eihän se tervettä ole vain istua ja töllöttää telkkaria, no olympialaiset on vain kerran kahdessa vuodessa. Vai miten ne nykyään menikään? Kesäolympialaiset neljän vuoden välein ja talviolympialaiset neljän vuoden välein, kuitenkin jotkut olympialaiset aina kahden vuoden päästä. Muistan edelleen kuinka mukulana seurasin kaikki mahdolliset urheilulähetykset telkkarista ja olympialaisten avajaisiakin heräsin katsomaan vaikka lähetys oli aamuyöstä kolmen aikaan. Liikunta ja urheilun seuraaminen on aina ollut lähellä sydäntä :) Olympialaisissa on vielä hauskaa se, että näkee lähetyksiä myös niistä lajeista mitä normaalisti ei televisiossa näytetä. Kuten curling. Ne hassut mölisevät myllynkivien vierittäjät. Alkuun vaikuttaa, että laji on yksinkertaista kivien liu'uttamista jäätä pitkin, mutta hiukan pidemmän seuraamisen jälkeen laji alkaa muistuttaa hiukan jotain shakin tyyppistä lajia painavilla kivillä pelattuna. Suomella ei taida olla joukkuetta nyt olympialaisissa mukana...

Vaikka olympialaiset ovatkin menossa niin en aio täysin passivoitua näyttöpäätteiden ääreen. Viikonloppuna kotipuolessa Pudasjärvellä vieraillessani otin ohjelmaan, pitkästä aikaa, aamulenkkeilyn. Tein molempina aamuina, lauantaina ja sunnuntaina, 6km aamuaerobiset lenkit erinomaisessa säässä. Keskisykkeet oli alle 120 ja maksimit 142. Nyt oikeasti pidin itseni kurissa enkä lähtenyt kiskomaan sykkeitä ylös ja väsyttämään kroppaa, vaan pysyttelin tosissaan matalalla sykealuiella. Rasvan polttoa ja peruskunnon kehittämistä, se on seuraavan kolmen viikon teemana kuntoilussa ja juoksutreeneissä. On hivenen pakko ottaa tosissaan tuo peruskunnon kehittäminen, kun tuntuu, että lenkki kuin lenkki niin sykkeet on heti taivaissa yhdenkin juoksuaskeleen jälkeen. Hissuttelu onnistuu kyllä, mutta mitä merkitystä sillä on, kun nopeus on sama kuin kävellessä? Puolikasta maratonia ajatellen on varmasti ihan järkevää tuon kuntopohjan kehittäminen.

Viikonloppuna pääsin tekemään ensimäisen hiihtolenkin tälle talvea! :) Ja kyllä teki hyvää päästä hiihtämään! Nostalgiset fiilikset tuli, kun Jyrkkäkosken 5km lenkkiä lähdin kiertämään. Lapsena olin tosissaan innokas hiihtäjä, vaikka koskaan en muihin kisoihin osallistunutkaan kuin nappulahiihdot ja koulun kisat. Hiihtäminen oli vain mukavaa! :) Lauantaina ja sunnuntaina huomasin sitten omistavani lihaksia mistä minulla ei ole ollut havaintoa aikoihin :) Paikat eivät olleet kuitenkaan niin kipeinä kuin pelkäsin. Todennäköisesti lauantai- ja sunnuntai-aamujen kevyet palauttavat aerobiset lenkit tehosivat positiivisesti. Ja mikä myös oli positiivista aamulenkeissä, pari viikkoa kestänyt painojumi laukesi ja maanantai - tiistai välisenä yönä paino heilahti alaspäin 1,5kg :) Uskon, että se oli täysin nuiden kevyiden aamulenkkien ansiota. Laittoivat aineenvaihdunnan toimimaan eri tavalla kuin normaali aamurytmiin tulikin yllättävä muutos :)

Olen täällä blogissakin hokenut sitä, että painolukemia ja grammoja ei pidä tuijottaa, kun sillä aiheuttaa itselleen turhaa stressiä. Totta, mutta itselläni on tietty lukema tähtäimessä mihin pitää päästä, minkä jälkeen sitten aletaan hakemaan painoa takaisin, mutta hiukan eri muodossa kuin rasvana! :) Kovin sitkeästi nuo vatsamakkarat ittellä on kropassa, mutta kyllä ne siitä lähtee, jos vaikka projekti kesäksi kuntoon 2014! ? ;) Hah! Ei todellakaan. Mitään projekteja minä en ittelleni aseta vaan menen eteenpäin siten kuin parhaalta tuntuu. Syön terveellisesti, herkuttelen terveellisesti välillä ja liikun PALJON! :)

Kuntosalitreenit on ollut ittelläni vähän vähissä, mutta jostain on pakko tinkiä. Enemmän panostan kestävyysharjoitteluun tällä hetkellä ja se tukee tuota rasvanpolttoakin. Voihan kestävyystreeni viedä lihasta mukanaan, mutta en usko, että pelkästään lihaksia poltan tällä hetkellä. Varmistan kuitenkin reilun proteiinin saannin ja syön myös hiilareita harjoitusten polttoaineeksi. Lokakuussa kävin inbody mittauksessa ja kunhan vaaka näyttää sitä tiettyä maagista lukemaa, mikä minulla on tavoitteena, käyn mittauksessa uudestaan ja katsotaan sitten mitä kropalle on tapahtunut.

Tilasin puolitoista viikkoa sitten varastoon täydennystä Massilta. Proteiinia, dekstroosia, vihreä tee kapseleita, sinkkiä ja vanilja puddinkia. Lisäksi mukaan olivat laittaneet Myproteinin nutrigreens pussin 50g. Toimitus jälleen kerran nopea. Tilasin keskiviikkona 23.30 ja paketti olisi ollut noudettavissa jo torstai-iltana postista, mutta ehdin postiin vasta perjantaina. No ei se niin päivän päälle :) 4kg pönttö proteiinia oli aika iso :) Aikaisemmin olen ostanut vain pienempiä pusseja, 750g - 1kg. Mutta totesin, että sama hankkia isompi pömpeli kerralla niin ei tarvi vähän väliä olla ostamassa uutta pussia :) Kilohintakin on kohillaan isommassa pöntössä. No siinä sitten aloin miettiä, että olisi fiksua, jos olisi yksi tai kaksi sopivan kokoista pömpeliä mihin tehdä valmiiksi palkkarisekoitus. Kuin tilauksesta Voimariini blogin kirjoittaja Mari oli tekemässä kaappien siivousta ja sain häneltä pari tyhjää pömpeliä mihin sekoitukset voi tehdä! :) Kiitos Voimariinille! :)

Tässä sitten lopuksi kuva uudesta rahkaherkusta, jos haluaa hieman uutta makua rehkalle niin sekaan maustettua proteiinia ja saat paremmalle maistuvan ja entistäkin proteiinipitoisemman iltapalan/välipalan! :)


Viikonloppuna ohjelmassa Kajaanin keikka. Lauantaina pelkästään ruotsin tunnit iltapäivällä, jos ei sitten satu saamaan kurssia hyväksiluetuksi.

Ulkona sataa lunta. Antaa tulla vaan ja paljon niin saadaan hyvät hiihtokelit! :)

Cheers!
-Asko

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Liikunnanohjaajan opinnot - jatkuu...

Hilirimpsis ja hellurei! Viikko mennä heilahti ja ei kerennyt kirjoittamaan mitään tänne blogin puolelle. Opinnot pyörähti hiukan isommalla rattaalla käyntiin viime viikonloppuna, vaikka eihän minulla ollut kuin "Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen yhteiskunnassa" (tästä eteenpäin THEY) kurssilta luentoja. Jokatapauksessa tehtäviä alkoi tulemaan. Tuon THEY:n lisäksi aloitin parin vapaasti valittavan kurssin suorittamisen omatoimisesti. Toinen on Liikunta varhaisvuosien aikana ja toinen Sociology of Sport. Molempiin suorituksiin pitää lukea määrä X aineistoja (kirjoja/tutkimuksia) ja niistä sitten kirjoittaa raportti/referaatti tai molemmat.

Alunperinhän oletin, että tuo Sociology of sport kurssi olisi ollut Sport Psychology, mutta opettaja oli muistanut kurssin nimen väärin. Hitusen olin pettynyt tuohon muutokseen, mutta nyt, 4 tutkimusta liittyen urheilun/ liikunnan sosiologiaan lukeneena, täytyy myöntää, että mielenkiintoista asiaa tuokin on. Esimerkiksi yhdessä tutkimuksessa oli tutkittu, kuinka vuoden 2002 jalkapallon world cup turnaus lähensi Japanin ja Etelä-Korean välejä? Voidaanko urheilun voimin parantaa valtioiden välisiä suhteita? tai voidaanko urheilun avulla parantaa mielikuvaa jostakin maasta/ihmisryhmästä/kansakunnasta?

"Moni kakku päältä kaunis..."

Tällä hetkellä mediassa kirjoitetaan paljon Sotshin olympialaisista ja kuinka Venäjän presidentti Putin on ottanut kisat omille harteilleen, pyrkiessään luomaan kaikkien aikojen mahtavimmat olympialaiset. Viesti on median välityksellä ollut tosin aivan muuta kuin upeaa ja prameaa esimerkiksi suksien huoltoauton "huollon" osalta. Juoksevaa vettä ei ole ollut käytössä ja alkuun ei ulkopuolista sähköäkään ole ollut saatavilla. Voidaanhan kisojen pinnasta tehdä upea, mutta onko pinnan alla asiat kuitenkaan viimeisen päälle hoidossa? Moni kakku päältä kaunis... Mutta mediakin tarrautuu toki raflaavimpiin uutisiin, millä voidaan revitellä kissan kokoisin kirjaimin uutisissa. Eritoten tällä kertaa ei niin positiivisin uutisin, kun kyseessä on suuri ja mahtava Venäjän maa.

Takaisin THEY:n pariin. Liikunta, tai paremminkin liikunnan puute, on tällä hetkellä Suomessa yksi suurimpia yhteiskunnan ongelmia. Toki meillä on mahdolliset velkakriisit ja talousvaikeudet, mutta se on materiaa. Jos ihmisten terveys ja hyvinvointi on retuperällä, niin on aivan turhaa miettiä mitään verojen korotuksia ja palkkojen leikkauksia, koska ei meillä ole verojen maksajia siinä tilanteessa. Mitä hyväkuntoiselle suomen kansalle on sitten tapahtunut? Mentäessä taaksepäin johonkin vaikkapa 1960-luvulle miehet oli rautaa ja laivat puuta. Nyt tilanne on kääntynyt toisinpäin. Ja vieläpä niin, että työmiehillä on elintasovatsa ja johtajilla kunto viimesen päälle kohillaan. Miten näin on päässyt käymään? Mitä oikein yhteiskunnassa on tapahtunut? Yksi yhteinen nimittäjä voi olla yhteiskunnan teknologisoituminen. Ruumiillinen työ loistaa poissaolollaan, työpäivän aikana ei tule niin sanottua arkiliikuntaa. Miksi? No yksinkertaisesti sen takia, kun koneet tekee työt ihmisten puolesta. Metsätöitä ei tehdä enää käsipelissä lihasvoimalla vaan on motot, mitä ohjaa ihminen. Metsuri istuu mukavasti lämpimässä kopissa ja rasittaa mahdollisimman vähän itseään. Ergonomiaan on toki panostettu, mutta ei se ergonomia sitä arkiliikuntaa tuota. Tarjoaa vain mahdollisimman vähän rasittavan työympäristön. Nyt "metsuri" kiipeää moton hyttiin, heiluttelee hitusen ohjaimia päivän aikana ja päivän päätteeksi hyppää moton hytistä pois ja ajaa autolla kotiin syömään ja katsomaan telkkaria. Kuinka paljon liikuntaa, vai pitäisikö kysyä, kuinka vähän liikuntaa saa sisällytettyä tämän päivän metsurin työpäivään, kun ennen työ ei ollut mitään muuta kuin liikuntaa? Ei metsurit ole ainoita syntipukkeja, otin heidät vain esimerkiksi tähän. Toimistotyöläisillä on hienot hissit millä mennään kerroksesta 1 kerrokseen 5. Ei käytetä portaita. Liikuntaa ei siis ole enää arjessa kuten ennen, eikä "raskaan" työpäivän päätteeksi viitsitä lähteä vaikkapa hurjan rasittavalle puolentunnin kävelylle. Syödä kyllä jaksetaan kuten entisaikojen työmiehet ja sen kyllä huomaa.

"...treenataan hauista nostelemalla 5g painavia irtokarkkeja..."

No entäs lapset ja nuoret. Leikki-ikäisten lasten liikuntaa tulee heidän omissa leikeissään, mutta iän karttuessa liikunta vähenee aika monella. Osalla lapsista se loppuu kokonaan. Miksi näin käy? Ei ole varmasti yhtä ainoaa syytä, vaan monen asian seurausta. Vanhempien välinpitämättömyys, pelikoneet, televisio, yhteiskunnan digitalisoituminen/teknologisoituminen, vanhempien esimerkki, kaverit... Kuinka vanhempien esimerkillä on merkitystä? Sillä nimenomaan mielestäni on. Jos vanhempien esimerkki liikunnasta lapselle on se, että treenataan hauista olohuoneen sohvalla maaten, nostellen yksitellen 5 grammaa painavia irtokarkkeja lattialla olevasta herkkukupista suuhun, niin onhan tämä nyt aivan mahtavaa esimerkin näyttämistä! Ihan varmasti lapsi omaksuu tämän mahtavan tavan harjoittaa epäterveellistä elämää! Väitän, ja voin olla väärässä, että ylipaino ja liikkumattomuus ei kulje geeneissä. Ylipaino ja liikkumattomuus ei kulje suvun perintönä, kuten aika moni suomalainen tuppaa perustelemaan omaa suunnatonta ylipainoaan. Kyllä se epäterveellinen elämä on ihan oma valinta tai opittu toimintamalli. Kuten myös terveellinenkin elämä.

Mutta se lasten ja nuorten liikunta. Väitän, ja voin olla väärässä, että yksi suuri tekijä lasten ja nuorten liikkumattomuuteen on koti ja kotoa tulevat vaikutteet. Jos kotona ei välitetä siitä, että nuori istuu pleikkarin ääressä joka päivä sen jälkeen, kun läksyt on tehty niin eihän se nuori varmasti mitään muuta tee. Jos vanhemmat näyttävät esimerkkiä lapsilleen istumalla pleikkarin edessä joka ikinen ilta niin lapsi omaksuu liikkumattoman toimintamallin ja istua nököttää vanhemman vieressä tekemättä yhtään mitään.

"Perhe, kaiken A ja O"

Miten tällainen oravanpyörä sitten saatisiin katkaistua? Vaikkapa perheliikunnalla! Perheliikuntahan voi olla vaikkapa yhteinen retki eväsleipien syöntiin. Kävellään puolikilometriä johonkin sopivaan paikkaan retkelle ja syödään eväsleivät ja ihmetellään luonnon kauneutta taikka lasta askarruttavia asioita. Kuin huomaamattaan liikuntaa kertyy sekä lapsille, että vanhemmille. Tai voihan sitä, jos aivan hurjaksi heittääntyy, mennä koko perheen voimin vaikkapa uimahalliin? Tai vanhemmat vie lapsen ilmaiseen luistelukouluun ja itse samalla on mukana toiminnassa ja saa edes pientä liikuntaa. Koko perheen voimin lumitöiden teko, ilman lumilinkoa tahi lumitöihin valjastettua mönkijää. Kyllähän se rasittavaa on, mutta se on tarkoituskin! :) Ei se edes pienen päivittäisen "ylimääräisen" liikuntahetken keksiminen ole vaikeaa! Jos ette oikeasti muuta keksi ni menkää harrastamaan aikuisten kesken parisuhdeliikuntaa makkarin puolelle ;)

Mitä liikuntaa sinä, juuri sinä siellä, harrastat?

Ihminen on luotu liikkumaan, jos ihminen ei liiku sen aivan varmasti huomaa omassa kehossaan.
 

Cheers!
-Asko

tiistai 28. tammikuuta 2014

Opiskelijan pohdintoja ja onnistumisen riemua


"Vanha koira oppii uusia temppuja. Jos ei koira niin ihminen ainakin!"
Huomenta. Kuva kuvastaa tämän aamun olotilaa... Mutta en vaivu synkkyyteen vaan reippaasti unihiekat pois silmistä ja kohti uutta mahtavaa päivää! :P (Osasinpas olla positiivinen ;) )

Maanantai-iltana sain, jälleen kerran, ihmetellä tuota oppimiseen liittyvää juttua, miten ihminen oppii uutta jos vain on halua oppia :) Nimittäin, tuossa hurahduksessani, hiphopissa. Elokuussa ensimäisellä tunnilla kaikki tuntui menevän korkealta ja kovaa ohi, aivot oli solmussa, eikä kroppa tehnyt mitä pää käski. Nyt puoli vuotta myöhemmin tuntuu, että pääkoppa on oppinut ottamaan vastaan erilaista ärsykettä, osaa myös käsitellä ärsykkeen paremmin, ja mikä parasta, kroppa tekee sitä mitä pää käskee. Ainakin valtaosan ajasta :) Toisin sanoen menosta alkaa oikeasti pystyä nauttimaan, entistä enemmän! Eikä siinä kaikki, vaan menossa pystyy vähän fiilistelläkin! :) Alkuun, kun homma meni vain siihen, että keskittyi 100% vain vetämään pätkään kuuluvat liikkeet läpi.

Noh se siitä. Eilen oli mahtava ja vähemmän mahtava päivä. Töissä perinteistä kirjaston hoitamista ja oppilaiden koulumatkatuki hakemusten tarkistamista. Paperityötä parhaimmillaan. Lounastus piti tehdä kotona vaikka alunperin ajattelin käyttää hyväksi työpaikan ruokalan tarjonnan. No siinä sitten muutaman työtehtävän vuoksi lounastus viivästyi ja lopulta, kun sain aikaa syönti hommille niin ruokalassa kerättiin sapuskoita pois. Pöh. Ajelin sitten kotiin popsimaan kananmunaa, raejuustoa ja vähän vihanneksia sekä leipää. Onneksi matkaa töihin ei ole kuin 8 km ja se menee autolla oikein näppärästi. Syksyllä suunnittelin työmatkan juoksemista pari kertaa viikossa, mutta lasten hoitoon kuljettaminen juoksemalla ei oikein onnistu :) Toki sellaisina päivinä, kun vaimolla ei ole aamuvuoroa töissä, sen voisi hilipasta juoksemalla tai polkupyörällä. Hitunen hyötyliikuntaa ja tukisi vihreitä arvoja... Muutoin en hirveän vihreä kyllä ole ;)

Siinä töihin takaisin ajellessa oli aikaa miettiä omaan opiskeluun liittyviä asioita. Tämä ensimäinen jaksohan jäi minulla melko tyhjäksi, kun sain hyväksi luettua lähes kaikki kurssit mitä jaksossa on. No opettajalta tuli tänään lopultakin sähköpostia mahdollisista vapaastivalittavista "kirjakursseista". Pari mielenkiintoista sieltä omaan makuun löytyi. Sport psychology ja liikunta varhaisvuosien aikana. En tiedä vielä millainen kirjapaketti noita kursseja varten pitää lukea ja millaisia kirjallisia töitä noihin kuuluu, mutta jos vain mahdollista niin molemmat kurssit otan ohjelmaani. Laitoin opettajalle lisätiedustelua suoritustavasta ja odottelen nyt vastausta. 

Urheilupsykologia on kiinnostanut minua siitä hetkestä, kun aloin harrastaa golfia, senkin vuoksi tuo olisi  hauska ja mielenkiintoinen kokonaisuus. Lisäksi urheilupsykologian, tai psyykkisen valmennuksen, juttuja voi aivan samalla tavalla käyttää esimerkiksi yritysvalmennuksessa tai yksittäisen henkilön psyykkisen kasvun tukena, vaikkapa esiintyvillä taiteilijoilla. Yksi "erikoisuus" sports psychology kurssissa itselleni, olisi että materiaali on ymmärtääkseni englannin kielellä, tai ainakin nimestä päätellen näin voisi olla. Koskaan en ole opiskellut asioita englannin kielisestä materiaalista, paitsi golfiin liittyvää psykologiaa, ja työhön liittyvät materiaalit on aina olleet englanniksi. Mutta mielenkiintoista se varmasti tulisi olemaan :) Voisi melkein kaivaa kaapista niitä englanniksi olevia golfkirjoja ja alkaa tavaamaan niitä, vähän kuin viritellä pääkoppaa englanninkielen taajuuksille. Viimeajat, kun on menneet ihan täysin suomenkielisen kirjallisuuden parissa. Ei englanti ole mikään ongelma koskaan ollut. Toisinpäin. Englanti oli vahvin aine koulussa lukioon saakka.

Liikunta varhaisvuosien aikana kurssi puolestaan menisi melkeinpä näitä omia lapsia seuraten ja niiden tekemisiä peilaten teoriatietoon. Nuo mukulat, kun ovat kohtuullisen vauhdikkaita tapauksia ja liikunta, kuperkeikkojen ja pomppuhetkien kanssa, kuuluu lähestulkoon jokaiseen päivään :)

Nyt, kun nämä kaksi kurssia suorittaisi niin loppupäästä opinnot vastaavasti olisi vähempänä. Loppusuoralla on varmasti muutakin stressattavaa - kuten esimerkiksi päättötyö tai työpaikan etsiminen :) Molemmat kurssit on 3op suorituksia eli yhteensä 6 op:ta olisi jo valmiina vapaasti valittavia opintoja. Yhteensä vapaasti valittavia suoritetaan vissiinkin 8+2 vai mitenhän se meni. Eli tuossa olisi jo melkein puolet suoritettuna. Yksi lisävaihtoehto tuohon vapaastivalittavaan suoritukseen olisi suunnitella itse jokin liikunta-kerho, jumppasessio tai jokin muu vastaava aktiviteetti, mitä vetää jollekin ryhmälle. Omalla kohdallani se voisi olla vaikka kuntonyrkkeilyn ohjaaminen... Tai vaikkapa kahvakuulaharjoitusten pitäminen Martinniemen kyläläisille.Tuota kahvakuulailun järjestämistä kylän asukkaille olen miettinyt, että sitä voisi tulevaisuudessa harjoittaa. Kiinteitä tiloja, kun tuohon ei tarvitse ja jumpan voi vetää vaikkapa jollakin tyhjällä hiekkakentällä. Tällähetkellä tarvitsen kuitenkin hitusen enemmän vielä tietotaitoa kahvakuulailusta itsessään, jotta osaisin opettaa liikkeiden turvalliset ja oikeaoppiset suoritukset treeneissä kävijöille. Turvallisuus on mielestäni kuitenkin se tärkein asia kaikessa harjoittelussa.

Pakkanen alkaa taas kiristyä ja juoksukelit heikkenee. Tai eihän se pakkanen juoksukeliä heikennä tietenkään, mutta ittellä on ollut tapana pitää pakkasraja -15 asteessa. Tuota matalammassa lämpötilassa ottaa keuhkot minulla osumaa. Ja kyseessä kun ei ole mikään huippu-urheilijan treenaus maailmanmestaruus kisoihin, niin oma terveys menee etusijalle - ja treenit sen jälkeen. 

Eilen tuli huomattua töistä lähtiessä 15.50, että kappas vain, kuukausi sitten tähän aikaan oli pilkkopimeää, nyt aurinko vielä kajastelee hitusen tuolta parkkipaikan takaa metsän läpi. Ollaan siis hyvää vauhtia menossa kesää kohti! :)

Nyt töiden pariin ja huomenna Kajaaniin/Paltamoon.


Cheers!
-Asko

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Hiljaa hyvä tulee

Treeniviikko numero X on taas takana. Tämä viikko meni maraton harjoittelua ajatellen siihen tyyliin, että tanssitunnit toimitti tempo/intrevalli harjoituksia ja nyt sunnuntaina sitten kävin juoksemassa ihan oikeasti. Tai ajatus oli juosta, mutta sykkeet vaan lähtee heti pilviin, kun otan yhdenkin juoksuaskeleen. Yritä siinä sitten pitää sellainen tahti päällä, että harjoitus pysyy peruskuntotreeninä ;) No lenkistä puolet oli sitten kävelyä ja aina kun sykkeet oli pudonneet siirryin takaisin juoksulle tai siis hölkälle, sipsuttelulle, hissuttelulle... Millähän nimellä tuota pitäisi kutsua. Rauhallista menoa kuitenkin. 

Siinä lenkin aikana ehdin miettiä mitä erilaisempia asioita ja lähinnä ajatukset pyöri juoksuharjoittelun ympärillä,  välillä käytiin tosin verensokerin ja insuliinin toiminnan puolella.

Mietin, tuota juoksuharjoittelua, että miksi oikeasti on niin vaikea pitää ittensä juoksulenkillä kurissa siten, että ei lähde vetämään kieli vyön alla? Vaikka on kalenteriin merkannut itselle selvällä suomenkielellä, että KEVYT peruskuntolenkki. Ehkäpä se on sitä, kun pää on jostain syystä tottunut siihen, että kun lenkille lähdetään niin silloin juostaan ja sen pitää tuntuakin jossain. Eihän hissuttelu ja kävely voi yhtään mitään kehittää?? Ja kaiken lisäksi jos treenaa maratonille niin sitähän pitää juosta kieli vyön alla kokoajan, että varmasti kehittyy! No ei se taida ihan niin kuitenkaan mennä :) Rauhallinen peruskuntolenkki ei juurikaan tunnu missään. Ennen aikaa "tekniset vimpaimet" peruskuntolenkin kriteerihän oli, että koko ajan pitäisi pystyä keskustelemaan helposti. Ainakin tänään tuntui juuri tuolle - paitsi vetojen aikana ;) Päivän lenkillä oli mittaa 9,4km ja aikaa meni 1 tunti ja 20 minuuttia. Tein muutaman temmon noston ja yritin keskittyä niissä juoksutekniikkaan, että jalat oikeasti tekee tehokkaasti jotain, eivätkä vain kulje mukana. Omasta mielestäni, kun oma juoksutekniikka on todella epätaloudellista ja jalat ei tee mitään. Juoksukurssi tai -koulu voisi olla aika kova sana, saisi ainakin palautteen omasta tekemisestä :) 

"Peruskuntolenkin aikana tulisi pystyä keskustelemaan..."



Ainoa isompi juttu mikä hiukan pistää miettimään sitä puolikasta maratoonia ajatellen on vasemman jalan nilkka, kun se tuppaa kipeytymään juostessa. Lenkin jälkeen kipua ei ole, mutta juostessa, jalan iskeytyessä tiehen, nilkassa tuntuu jonkinmoinen jomotus. Oikean jalan kanssa ei ole tuollaisia ongelmia. Täytyy seurata tilannetta. Onhan se nyt tietenkin ymmärrettävää, että kun 103kg mies pistää juoksuksi ja ei juoksua ole harrastanut aktiivisesti aiemmin, niin kyllähän niveletkin uutta ärsykettä saa. Ja vielä kaiken lisäksi alustana, kun on asfaltti niin se rasittaa vielä enemmän. Nyt selkäongelmat ei kuitenkaan ole olleet riesana. Joskus aikanaan, kun juoksulenkkejä tein, niin seuraavana tai sitäseuraavana päivänä selkä oli aika heikossa hapessa. Liekö tähän vaikuttanut muun liikunnan ja kuntosaliharjoittelun lisääntyminen? Todennäköisesti joo :) Harvakseltaan, kun aikaisemmin liikuin, niin tokihan mikä tahansa liikunta-aktiviteetti veti lihakset lukkoon ja se sitten aiheutti "varjokipuja" muuallekin kroppaan. Monen ihmisen iskias vaivatkin saataisiin korjattua liikunnalla. Toki ne kenellä on todettu magneetti/röntgen kuvauksissa välilevyongelmia ovat asia erikseen, mutta on ihmisiä kenellä on vain pakarat ja alaselän lihakset, kertakaikkiaan, niin jumissa, että hermot joutuvat sen takia puristuksiin ja aiheuttavat säteilevää kipua jalkaan tai molempiin jalkoihin.

"Liikunta on lääke!"

Itselläni itse-tekemäni iskias diagnoosi korjaantui juurikin sillä, että aloin liikkumaan aktiivisesti. Lihakset olivat niin lukossa, että jalkaan säteilevä kipu oli lähes jokapäiväistä ja alkoi rajoittaa päivittäisiä askareita. Eikä liikunta ollut todellakaan ensimäisenä mielessä :D Lopulta, kun pakotin itseni liikkeelle alkoi vaivat kadota kuin itsestään. Muutaman kävelylenkin jälkeen ei kipuja enää ollutkaan. Liikunta on oikeasti todella edullinen lääke! :)

Lenkin jälkeen palautusjuoma naamariin ja saunaan lämmittelemään. Vaikka ulkolämpömittari ei lenkille lähtiessä näyttänyt kuin -1 astetta, oli tuuli aika voimakas ja hitusen toi kylmää avonaisen kaula-aukon kautta. Mie jätin vielä tyhmyyksissäni kaulahuivin pois varustuksesta. Ajattelin, että ei nyt -1 pakkasessa tarvii semmosta. No ois tarvinnut. Onneksi korkeakauluksinen poolo suojasi kuitenkin pahimmalta viimalta. 

Saunan jälkeen kokkaamaan todella myöhäistä lounasta. Todellisuudessahan se oli jo päivällinen, kun kello huiteli jo neljässä. Itselleni se oli tosin lounas, kun aamulla tuli hiukan nukuttua. Heräsin nimittäin vasta 11.30 :P Normaalisti, kuten eilen aamulla, lapset herättää 6.25. Vaimo lähti lasten kanssa eilen käymään mummolassa ja minulla oli omaa laatuaikaa :) Myöhäisenä lounaana minulla oli Kanaa, salaattia, raejuustoa ja oliiviöljyä. Namnam hyvää oli :) Huomenna töissäkin saa nauttia tuosta intialaisittain maustetusta kanasta ja salaatista. 

Nyt tekemään pöperöt valmiiksi huomiselle ja tekemään venyttelyt olohuoneen lattialle. Ensiviikko on taas kouluviikko. Jippii! :)

Cheers!
-Asko :)